lauantai, 12. syyskuu 2009

Tiedotetta

Monet ovat ihmetelleet että missäs se viimeinen osa on. Viimeinen osa on ollut koko ajan tässä etusivulla, että kun tulee blokiin niin se on heti luettavissanne. En ollut lisännyt sitä katsokaas sivulaatikon osiin jos sieltä etsitte sitä.
Nyt kuitenkin selvyyden vuoksi sen sinne lisäsin, mutta kuvat eivät ole siellä sillä idiootti siirsin vuodatuksessa ne eri paikkaan ja katosivat. Laitan kuvat kuitenkin piakkoin takaisin;D
Ja sitten, jos piditte tarinasta niin olen tehnyt jo uutta tarinaa/RKC:tä jo melko pitkälle ja suostuttelen lukemaan sitä jos piditte tästä.

Hyvää jatkoa kaikille lukijoilleni ja kommentteja seurailen täällä edelleen!
♥:llä Hattara

Edith//: 7.11.09

Laitoin osan 10 ja viimeisen osan kuvat taas kuntoon. Meinasi aivan itku tulla muistellessani tarinan tapahtumia ja sen suunnittelua ja tekemistä:')

sunnuntai, 21. joulukuu 2008

Viim. osa: Pieces of my dreams

Nyt on sitten päästy viimeiseen osaan Pieces of my dreams -tarinaani. On ollut ilo huomata kuinka monta lukijaa olen saanut ja kuinka monta vakiokommentoijaa on ollut:) Toivon, että tulisitte nyt tämän tarinan jälkeen seuraamaan uutta tarinaani RKC Cadelhill 'iä, josta on nyt ilmestynyt kaksi osaa.  Toivoisin myös, että kaikki jotka ovat lukeneet tarinaa jättäisivät kommenttia. Mutta nyt viimeiseen osaan:

Seitsemän vuoden kuluttua:

Photobucket

Istuin nojatuolissa ja suljin valokuva-albumin. Vuodet olivat kuluneet vauhdilla ja suurimman osan tapahtumista olin sysännyt syvälle mieleni sopukoihin. Vasta nyt muistin kaiken jälleen kirkkaasti. 

Photobucket

Pidin albumia kädessäni enkä noussut vieläkään ylös tuolista. Istuin paikoillani ja muistelin Alicen ja Jeremyn hymyileviä kasvoja. Hymy nousi viimein huulilleni ja hymyilin itsekseni katsellen albumin kantta.

Photobucket

Kuulin narahduksen ovensuusta ja katsahdin äänen suuntaan. ''Rosette, mitä sinä teet? Eikös sinun pitänyt siivota olohuonetta?'' Katsoin miestäni silmiin ja hymyilin Joshualle, joka piteli pientä tytärtämme sylissään. ''Pitihän minun. Vaivuin vain hetkeksi muistoihin.''

Photobucket

Joshua vilkaisi kirjaa sylissäni ja katsoi minua surullisesti hymyillen. ''Sait sitten viimein katsottua sen läpi.'' Nyökkäsin ja nousin tuolista. Menin kirjahyllyn luo ja laitoin albumin näkyvälle paikalle.

Photobucket

Joshua käveli keittiöön ja kuljin hänen perässään jääkaapille. ''Maito näyttää olevan lopussa. Minun täytyy varmaan pistäytyä kaupassa.'' Joshua katsoi minua hymyillen ja sanoi: ''Ota Jesper mukaasi. Minun täytyy yrittää nukuttaa Ann ja se on mahdotonta, jos poika hyppii vierellä.''

Photobucket

Nyökkäsin ja lähdin nousemaan portaita pitkin yläkertaan. Kävelin Jesperin huoneen ovelle ja sanoin leikkivälle pojalleni, että alkaa pukea vaatteita päälleen.

Photobucket

Menin makuuhuoneeseemme ja kävelin ikkunan luo. Katsoin ulos ja huokaisin syvään. Niin paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi olin ajatellut Jeremyä. Sinä yönä olin ollut Joshuan kanssa ensimmäistä kertaa ja Jesper oli saanut alkunsa. Sen jälkeen en ollut ajatellut Jeremyä enkä Alicea ollenkaan.

Photobucket

Otin toiset kengät kaapista ja vaihdoin ne jalkaani ja kävelin alakertaan odottamaan Jesperiä. Joshua tuli eteiseen kantaen Ann'ia sylissään. Aloin leperrellä tytölleni Joshuan katsellessa meitä lempeästi vierestä kun Jesper pomppi portaat alas ja pääsimme pojan kanssa lähtemään.

Photobucket

Kävelimme tuttua katua pitkin kunnes Jesper sanoi: ''Äiti, eihän kauppa ole täällä päin. Minne me oikein ollaan menossa?'' Katsoin poikaani hymyillen ja vastasin hänelle: ''Käydään ensin tervehtimässä äidin ja isin kavereita.''

Photobucket

Saavuimme Opalie-Islandin hautuumaalle ja etsin kaksi vierekkäistä hautaa. Jeremy Hoxton ja Alice Hoyt. Viimeisetkin muistot kaikista tapahtumista virtasivat mieleeni. Aika oli kulunut hyvin nopeasti eivätkä muistot olleet ehtineet haalistua yhtään.

(musiikki: Disney Anastacia: At the beginning)

Photobucket

''Äiti, joko me voidaan mennä?'' Vilkaisin Jesperiä, joka nykäisi kättäni hellästi. Nyökkäsin pojalleni ja lähdimme kävelemään kohti kauppaa. Vilkaisin vielä nopeasti taakseni kahta hautaa, jotka seisoivat vieretysten lumen peittämällä maalla. Pystyisin viimein jatkamaan eteenpäin.

                                                            *   *   *

Photobucket

Kotiin palattuamme Joshua odotti minua jo eteisessä ja veti minut hellästi itseään vasten. Hän suuteli minua kevyesti ja kuiskasi korvaani: ''Rakastan sinua valtavasti, Rose.''

Photobucket

Halasin häntä tiukasti ja sanoin: ''Niin minäkin rakastan sinua.'' Viimein kipu kaikkosi sydämestäni ja uskoin, että voisin vihdoin ajatella Jeremyä ja Alicea tuntematta syyllisyyttä siitä, että itse olen elossa.

Photobucket

                                    Pieces of my dreams 

lauantai, 13. joulukuu 2008

13. Empty inside

Hei taas kaikille rakkaille lukijoilleni<3 Nyt sitten olisi toiseksi viimeinen osa ilmestynyt ja uusi tarinakin on laitettu jo aluilleen ensimmäisen osan myötä:) Käykää toki lukemassa sekin jos ette vielä ole ehtineet. Sinne on linkki tässä:

RKC Cadelhill

 

 

Photobucket

Kuulin kuinka ovi kävi. En tehnyt elettäkään mennäkseni katsomaan kuka tuli sisään. Ei sillä edes ollut väliä kuka tänne tulee. Ei se kuitenkaan ole Alice tai Jeremy.

Photobucket

''Rosette, toin sinulle ruokaa. Se on keittiönpöydällä'' Joshua sanoi minulle huoneeni ovelta. En tehnyt edelleenkään elettäkään noustakseni ylös sängystä vaikka tulija olikin Joshua. En ollut pyytänyt häntä käymään. Jättäisi minut nyt vain vihdoin rauhaan!

Photobucket

Makasin paikallani sängyllä ja tuijotin mitään näkemättä seinään. Joshua käveli luokseni ja istuutui sängynreunalle viereeni. ''Rose, ole kiltti ja tule syömään hieman. Olet maannut huoneessasi jo monta päivää''.

Photobucket

En tahtonut kuunnella mitä Joshua puhui, mutten pystynyt sanomaan mitään hänelle vastaan vaan annoin Joshuan jatkaa: ''Tiedän miten paljon sinuun koskee, sillä minäkin kaipaan heitä. Alice ja Jeremy olivat myös minun kavereita!''

Photobucket

Tajusin vasta nyt, että Joshua oli samassa asemassa kuin minäkin. Hän ei kuitenkaan pettänyt Alicea. Hän ei tuhonnut Jeremyä sisältä aina kuin vain katsoikin häntä silmiin. Joten miten Joshua pystyisi edes kuvittelemaan miltä hänestä tuntui.

Photobucket

''Rose nouse nyt vain ylös!'' Joshua tarttui ranteeseeni ja yritti vetää minua pystyyn. Huusin hänelle päästämään minusta irti ja huomasin samalla pettymyksen paistavan hänen silmistään.

Photobucket

Huomasin, kuinka syylisyys alkoi kalvamaan minua sisältä, mutten tehnyt elettäkään huutaakseni Joshuaa tulemaan takaisin. Katsoin vain ja kuuntelin, kuinka hän poistui huoneestani. Kuulin ulko-oven aukeavan ja menevän pian takaisin kiinni. Huokaisin helpotuksesta.

Photobucket

Nousin ylös ja kävelin kohti keittiötä. Näin ovelta Joshuan tuoman ruoka-annoksen ja menin tiskin luo. ''Nousit sittenkin ylös sängystä''. Käännähdin nopeasti ja huomasin Joshuan istuvan ruokapöydän ääressä. Hän istui Alicen paikalla!

Photobucket

Vilkaisin Joshuaa ja lähdin kiireesti menemään omaa huonettani kohden kun Joshua sanoi perääni: ''Rosette. Tuo on aivan turhaa. Et voi kuitenkaan maata sängyssä loputtomiin. Et voi enää edes esittää minulle, että et edes voi nousta sängystä ylös!''

Photobucket

Käännyin ja katsoinJoshuaa silmiin. Joshua nousi ylös ja käveli luokseni. Hän veti minut halaukseen ja piti minua lähellään. Yritin ensin työntää häntä pois, mutta luovutin kuitenkin pian.

Photobucket

Itkin Joshuan rintaa vasten kunnes tunsin hänen käden hyväilevän hiuksiani. Nostin katseeni häneen ja näin hänen silmien palavan halusta.

Photobucket

Hän tarttui leukaani ja suuteli minua intohimoisesti. Yritin työntää hänet pois ja hän huusi minulle: ''Mikä sinua vaivaa Rosette! Olen ollut koko ajan rakastunut sinuun ja ollut vierelläsi. Milloin minä saan osani sinusta!''

Photobucket

Joshuan sanat iskivät sydämeeni. Nostin leukani ylös ja vedin hänen päänsä lähemmäksi omaani. Suutelin hänen huuliaan ja suljin silmäni. Tunsin kuinka Joshua vastasi suudelmaani palavasti ja veti minut lähemmäksi itseään.

Photobucket

Kyyneleet alkoivat valua silmistäni kun ajattelin Jeremyä suudellessani Joshuaa. Joshua alkoi riisua vaatteitani ja pian makasinkin hänen allaan sängylläni. Samassa sängyssä, jossa olin menettänyt neitsyyteni Jeremylle. Samassa sängyssä, jossa olimme pettäneet Alicea.

Photobucket

Hän jatkoi suutelua ja veti meidät peitteen alle. Tunsin hänen vartalonsa omaani vasten ja tajusin viimein. Pystyisin ehkä sittenkin olemaan vielä joskus onnellinen. n pystyisi unohtamaan tapahtunutta, mutta pystyn kyllä jatkamaan vielä joskus eteenpäin.

Photobucket

Sinä yönä olin ensimmäistä kertaa Joshuan kanssa ja ajattelin koko ajan Jeremyä. Tiesin, että se oli väärin Joshuaa kohtaan, mutten voinut sille mitään. Mutta ainakin Joshua sai viimein haluamansa.

Photobucket

Monet uskoivat, että Joshua käytti tilaani vain törkeästi hyväkseen. Se ei kuitenkaan ollut totta. Joshua antoi minulle sinä yönä syyn jatkaa elämääni. Ilma Joshuaa tuskin olisin enää noussut jaloilleni. Hän auttoi minua taas uskomaan elämään vaikka olin jo menettänyt lapseni, Alicen ja Jeremyn.

Toiseksi viimeinen osa on nyt valmis. Anteeksi, ettei osa ilmestynytkään ilmoitettuna päivänä, mutta minulla on ollut kauhea stressi kun aikaa ei meinaa riittää mihinkään. Ja nyt vain paljon kommentteja toivon sekä tähän osaan että uuteen tarinaani:)

sunnuntai, 7. joulukuu 2008

RKC Cadelhill

Photobucket

Uusi tarinani RKC Cadelhill on alkanut! Sinne on nyt ilmestynyt ensimmäinen osa ja luvassa on samalaista draamaa, romantiikkaa ja sekoilua kuin mitä Pieces of my dreamskin tarjoaa. RKC Cadelhilliin pääsette tästä.

perjantai, 28. marraskuu 2008

12. No place to run

Hei vaan kaikille lukijoilleni! Minulla on teille nyt sekä hyviä, että huonoja uutisia (riippuu siis kokonaan, miten otatte sen itse:P) Ensin ''huonot'' uutiset. Pieces of my dreams alkaa lähennellä loppuaan; vielä saatte kuitenkin nauttia tarinaa kahden osan verran. Ja sitten ''hyvät'' uutiset; aloitan Pieces of my dreamsin jälkeen RKC:n, joka sijoittuu viktoriaaniseen aikaan (en ajatellut tehdä keski aikaan sijoittuvaa kun niitä on netissä enemmän:D ). Laitan linkin siitä sitten tänne kun olen luonut sivut sinne ja siellä on jotain ''luettavaa'' teille. Mutta siitä siis sitten myöhemmin;D Ja nyt itse osaan, josta ei tullutkaan niin kauhean pitkää:

 

 

Photobucket

Olimme kaikki muuttuneet Alicen hautajaisten jälkeen. Arki kaatui niskaamme liian nopeasti; oli koulua, sen jälkeen täytyi käydä töissä ja läksyihinkin olisi täytynyt jäädä aikaa.

Photobucket

En pystynyt enää nukkumaan enkä syömään. Huoneisto tuntui kovin hiljaiselta ja tyhjältä ilman Alicea piristämässä päivääni. Pystyin yhä näkemään hänet istumassa vastapäätä ruokapöydän ääressä.

Photobucket

Joshua tuli joka päivä käymään luonani tarkistamassa että pärjään. Hän joutui tekemään kaiken yksin Jeremyn ja hänen huoneistossaan, sillä Jeremyä ei enää juurikaan näkynyt talossa. Lisäksi Joshua joutui siivoamaan minunkin luonani ja vahti, että söisin edes jotain.

Photobucket

Koulu sujui suhteellisen hyvin vain koska Joshua oli mukana. Menimme joka päivä koulun jälkeen istumaan talomme lähellä olevaan kahvilaan ja istuskelimme siellä. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman Joshuaa. Ihmettelen edelleenkin miten Joshua edes jaksoi minua ja Jeremyä näinkin kärsivällisesti.

Photobucket

Jeremyn kanssa me tapasimme edelleen iltaisin, mutta silloin menimme suoraan huoneeseeni ja hän halusi mennä suoraan asiaan. Toivoin niin, että asiat muuttuisivat ennalleen. Jeremy nukkui yöt vierelläni, mutta silti hän tuntui samalla niin kaukaiselta eikä pystynyt parantamaan yksinäisyyden tunnetta hetkeksikään.

Photobucket

Jeremy ei käynyt enää koulussakaan ja työtkin hän oli lopettanut. Usein hän vain korjaili auton rämäänsä pihalla tai oli lähtenyt yksin jonnekin. Hän saattoi viipyä matkallaan useitakin päiviä emmekä tienneet Joshuan kanssa yhtään, missä hän oli.

Photobucket

Puhuimme jonkin verran Joshuan kanssa Jeremyn muuttumisesta. Emme vain osanneet suhtautua siihen tarpeeksi vakavasti omien ongelmiemme lomassa ja osaltaan omaa itsekkyyttämme emme edes halunneet puuttua asiaan.

Photobucket

Asioiden ei kuulunut mennä näin kuin ne lopulta menivät. Luulin, että pian maailma palautuisi suhteellisen normaaliksi ja pystyisimme jatkamaan eteenpäin. Mutta tietenkään näin ei tulisi käymään. Olisimmepa tienneet kuinka kovasti Jeremyyn koskikaan!

                                           *                         *                       *

Pari kuukautta Alicen kuoleman jälkeen:

Photobucket

Eräänä iltana kuulin taas tutun koputuksen oveltani. Jeremy tuli taas käymään luonani. Pieni hymy nousi väistämättä kasvoilleni, mutta se sammui pian kun avasin oven.

Photobucket

Jeremy asteli sisään huoneeseen ja kääntyi minuun päin. Hänen tyhjä katseensa tuijotti minua silmiin samalla kun hän veti minut lähemmäksi itseään.

Photobucket

Suutelun lomassa, joka tuntui nykyään pelkästään rutiinilta, siirryimme huoneeseeni sängylleni. Jeremy riisui vaatteeni lattialle ja makasi pian päälläni suudellen minua kiihkeästi. Yritin päästä epämiellyttävästä tunteesta pois, joka kalvoi minua nykyään aina kun olin Jeremyn kanssa.

                                       *                        *                         *

Photobucket

Kaiken jälkeen Jeremy nukahti pian ja katselin hiljaa hänen nukkuvia kasvojaan. Rakastin häntä niin paljon edelleen. Nykyään tuntui vain, ettei tämä ollut enää sitä, mitä se oli alussa. Jeremyn silmissä ei näkynyt sitä loistoa, mikä niissä oli joskus ollut. Tuntui usein siltä, että Jeremy tuli luokseni vain tyydyttääkseen omat halunsa. Ja sitä se taisi vain ollakin.

Photobucket

Siirryin lähemmäksi Jeremyä ja painauduin häntä vasten. Hän tuntui niin lämpimältä. Nukahdin hymynkare huulillani.

                                        *                        *                       *

Photobucket

Pian heräsin siihen kun tunsin liikettä viereltäni. Avasin silmäni ja huomasin Jeremyn istumassa sänkyni reunalla vetämässä housuja jalkaansa.

Photobucket

Nousin nyt itsekin ylös ja puin kylpytakin ylleni. ''Etkö sinä jää tänään yöksi?'' ''Mmh, en. Ajattelin nimittäin lähteä käymään ajelemassa autolla.'' Katsoin Jeremyä hiljaa kunnes uskaltauduin kysymään: ''Haluatko, että lähden mukaasi? Jos kaipaat vaikka seuraa.'' Jeremy katsoi minua hetken kunnes vastasi: ''Taidan kuitenkin mennä yksin...'' Mietin vielä miksi edes kysyin, kun tiesin vastauksenkin jo etukäteen.

Photobucket

Hän käveli ulko-ovelle päin ja kävelin hänen perässään. Jeremy pysähtyi ja kääntyi minuun päin sanoen: ''Rose, anna anteeksi ettei minusta ole ollut sinulle viime aikoina yhtään apua.'' Katsoin häntä kummastuneena ja meinasin vastata hänelle, ettei se haittaa, kun hän laittoi sormensa huulilleni.

Photobucket

''Ei, älä sano mitään. Mutta muista, että mä todella rakastan sua. Ja olen oikeesti tosi pahoillani... kaikesta.'' Hän hymyili minulle ensimmäistä kertaa Alicen kuoleman jälkeen katsoessaan minua. Hän antoi minulle vielä kevyen suukon ennen kuin katosi ulos ulko-ovesta.

Photobucket

Kävelin nopeasti aulassa olevalle ikkunalle, jotta näkisin hänet ennen kuin hän olisi jo autolla. En voinut olla samalla hymyilemättä onnellisena, en ollutkaan hänelle pelkkä keino tyydyttää tarpeita!

                                              *                          *                         *

Photobucket

Katsoin ikkunasta kuinka Jeremy ajoi pois näköpiiristäni. Kävelin takaisin huoneistooni ja huomasin, etten ollut enää yhtään väsynyt. En jaksaisi olla toimettomana tässä tyhjässä kämpässä.

Photobucket

Kävin pukemassa vaatteet päälleni ja päätin lähteä itsekseni ulos kävelemään. Tarvitsin rauhaa ja tiesin tarkkaan minne menisin. Olinhan rakastunut paikkaan heti ensimmäisellä kerralla, jona menin sinne.

Photobucket

Kävelin ovista pimeään yöhön ja suunnistin kohti puistoa. Yö oli lämmin, mutta samalla leuto tuuli hyväili ihoani ja havisutti puiden lehtiä. Tunsin kesäisen tuoksun tulevan nenääni ja hengitin syvään rauhoittavaa tuoksua.

Photobucket

Pääsin viimein puiston ääreen ja muistin, kuinka olin ensimmäisen koulupäiväni jälkeen kävellyt paikan ohi ja rakastunut paikkaan. En ollut ehtinyt käydä siellä kertaakaan sen jälkeen ja nyt tunsin kuinka oloni rentoutui ja kaikki muut ajatukset kaikkosivat mielestäni. En edes huomannut pienten vesipisaroiden alkaneen laskeutua iholleni kastellen minun hiukseni ja vaatteeni.

Photobucket

Kävelin lähemmäksi lampea ja istahdin lammen reunalle katsellen, kuinka tuuli nostatti lammen pinnalle pieniä väreitä. Suljin silmäni ja kuulin pienimmätkin äänet. Kuulin kuinka tuuli havisutti lehtiä, pienen linnun visertävän viereisessä puussa, laineiden liplattavan vesikasvien lehdillä sekä vesipisaroiden ropisevan veden pinnalle.

Photobucket

En tiedä kuinka kauan olin jo istunut aloillani kuunnellen ympäristöä kun kuulin tutut askeleet takaani. En kääntänyt katsettani lammelta vaan tunsin, kuinka Joshua jäi seisomaan vierelleni, kuten oli tehnyt kerran aikaisemmin ollessani täällä.

Photobucket

Hiljaisuus vallitsi hetken välillämme kunnes Joshua puhui minulle viimein: ''Rosette... Sain hetki sitten puhelun Opalie-Islandin sairaalasta. Jeremy on joutunut onnettomuuteen ja vaikuttaa siltä, että teko oli... oli...''

Photobucket

Joshuan ei tarvinnut sanoa minulle enempää. Tunsin kuinka kuumat kyyneleet nousivat silmiini. En kääntänyt katsettani Joshuaan, mutta tunsin kuinka hän lysähti viereeni voimattomana.

Photobucket

Istuimme molemmat paikoillamme liikkumatta yhtään. Tuuli tarttui hiuksiimme ja kuu heijastui lammen pintaan. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Ymmärsin nyt miksi Jeremy oli puhunut minulle niin enne lähtöään luotani. Hän ei ollut kestänyt sitä, mitä teimme Alicelle. Tekomme sattui Jeremyyn niin, että hän ei pystynyt elämään kanssani. Hän tahtoi mennä sinne missä Alice odotti häntä.

Photobucket

Jeremy oli Alicen poikaystävä alusta loppuun. Ymmärsin nyt, että toiveet kaikesta hyvästä oli pelkkää toive ajattelua. Olin ainut, joka meistä ei ollut vielä ehtinyt tajuta, että Alice oli poissa. Poissa, ja nyt siellä olisi myös Jeremy.

 

Tässä tämä kolmanneksi viimeinen osa nyt on:) Jeremyn kuolema on kyllä aika kliseistä, mutta toivottavasti kestätte sen. Ja haluaisin kuulla mielipiteenne siitä uudesta tarina ideasta. Se olisi mukavaa, jos siihenkin löytyisi lukijoita teidän kommentoijien joukosta. Luvassa on kuitenkin samanlaista draamaa ja juonikuvioita mitä olen tähänkin tarinaan viskellyt;D